Voi itku ja hampaiden kiristys - valloittava voimasana

Neulojan painajainen, kömmähdysten kömmähdys.



Sain eilen sopivasti postissa Ene's Scarfiin kerän lankaa, jonka olin tilannut jo sunnuntaina Cucumberpathista.

Neuloin innoissani huivia eilen myöhään yöhön. Olin loppusuoralla jo ja haaveilin pingottamisesta kunnes huomasin, että huivin keskikohta on ihan pielessä. Tähän sopii mielettömän pitkä argh ja joku valloittava voimasana. En tajua, en todellakaan tajua, etten ole sitä aiemmin huomannut!

Silmukat ovat täsmänneet kuvion kanssa. Enkä ole laskenut silmukoita, sillä lasken ne yleensä kun kuvio vaihtuu. No joo, mietin ja pähkäilin voisinko pelastaa huivin esimerkiksi antamalla toisen puolen olla pitempi. Se toimisi huivinpitotyylissäni, sillä en pidä koskaan huivia perinteisesti hartioilla vaan vinoittain yli olkapään heitettynä. Mutta ei, purkuun menee. Harmittaa mielettömästi!

Ene's Scarf on todella kaunis huivi, lanka ihanan pehmeää ja vihreää, joten sitkeästi neulon sen uudestaan! Näytän sille. Selätän Ene's Scarfin.

Tästä opin, että tämän jälkeen huiveissani keskikohta on aina paikallaan.



Rowan 4 ply softin kylkiäisenä tilasin lisää Rowanspuneja ensin huiveja varten, mutta näistähän saa ihanan kirjoneuleen, slipoverin tai puseron. Vaaleansinisestä tulisi ihana, hieman keväinenkin neule yksivärisenä. Minulla on kutakin kaksi vyyhtiä.



Ja nämä eivät ole soija- tai lihapullia vaan Rowanspun 4 ply:t vyyhdit kerittynä ja huono valokuvausvalaistus.

Joululahjaneuleita (lue miehen pipo) en ole vielä aloittanut. Lankaa on mutta malli on vielä hakusessa.