Kevättä ilmassa
Vilautus vielä keskeneräisestä Kat Coylen Ardent Jacketista, jossa lankana Munkkilan Suomenlampaan villaa. (Ohje sieltä jo aiemmin kehumastani Twist Collectivesta). Kaksi hihaa ja molemmista etupaloista puolet ovat valmiina jo.
Toistaiseksi työ etenee hyvin, ja etenkin kuviot ovat olleet sopivan haasteellisia olematta liian vaikeita.
Lisää ohutta yksikierteistä villaa Ullcentrumin nettikaupasta Ölandista. Värit ovat juuri minun värejäni, joten näille löytyy käyttöä myöhemminkin, jos en ehdi tai jaksa ryhtyä heti tehtailemaan huiveja.
Sharon Millerin Heirloom Knitting -kirjaa olen myös lueskellut iltaisin. Paksu ja melko kallis kirja, mutta minulle ehdottamasti hankimisen arvoinen. Tähän tulee palattua varmasti useammankin kerran. Stickmönster på Öland tuli huivilankojen mukana Ullcentrumista. Historiaa, mallikuvioita ja hyvää ruotsinkielen treenausta.
Pyöräilykausi on avattu!
Lapset ne kasvaa aina vaan. Keskimmäinen valitsi uudeksi pyöräkseen mustavalkoisen (ihanaa: mustaa ja valkoista!) Crescentin junior Ranin, jossa on aika ihania yksityiskohtia satulassa ja rungossa. Äitinsä tytär!
Pari viikkoa sitten saimme loppuun äidin ja tyttären yhteisen reilun vuoden kestäneen suururakan: Olen lukenut ääneen Narnian kaikki tarinat ja seitsemän Harry Potteria. Seuraava mukaansa tempaava kirjasarja on parhaillaan hakusessa.
Piipahdimme pääsiäisenä Tukholmassa. Keväinen sää helli meitä. Lämpöä oli parhaimmillaan yli 15 astetta, ja aurinko päivetti kalpeaa talvi-ihoamme. Laivamatka Slussenista Djurgårdeniin oli lyhyt, mutta antoi esimakua tulevasta kesästä.
Vasa-Museon Vasa-laiva oli jälleen kerran näkemisen arvoinen. Nuorimmainen pelkäsi luurankoja vitriinissä, mutta ihaili senkin edestä Vasa-laivan muita yksityiskohtia.
Djurgårdenissa kelpasi istua puistonpenkillä ja nauttia eväistä sekä tietysti hyvästä seurasta.
Vanha kaupungin kapeat kujat ja rakennukset hurmasivat, sulattivat lopunkin talvijään itsekunkin rinnasta. Kuninkaanlinna sekä vahdinvaihto antoivat aiheita jälkikasvulle mielenkiintoisiin kysymyksiin. Olimme kaikki kerrankin samaa mieltä - tänne palaamme tällä kokoonpanolla vielä uudestaan!
10 kommenttia:
Ooh, Munkkilan villahan antaa ihanaa pintaa! Millaista sitä on neuloa?
Ihana pyörä A:lle! Oisko Enid Blytonin Viisikot tai Salaisuus-sarja vielä liian jännä? Veljeni Leijonamieli, vaikka ei mikään sarja olekaan?
Ihania kuvia, matka taisi olla onnistunut?
Kiitos uudesta nettikauppalinkistä, pitää kurkkia vielä tarkemmin :)
Olisiko Kultainen kompassi -sarja hyvä seuraavaksi lukemiseksi?
Ihania värejä noissa kuvissa, sekä langoissa että matkakuvissa.
Harry Potterithan ovat loppupuolella melko synkkiä (Marsvinin kommenttiin viitaten). Lapsille sopivaa fantasiaa, sellaista perinteisen sinisilmäistä ja mustavalkoista, on laajasti David Eddingsin kirjasarjoissa, ja ne on suomennettukin kait kaikki. Kiven vartija muistaakseni nimeltään se ensimmäinen, itse ahmin ne yläasteikäisenä useampaan kertaan.
Uuh, pakko pistää lusikkaa soppaan kun kirjoista puhutaan :D Susan Cooperilla on viisiosainen Pimeä Nousee-sarja joka oli lemppareitani lapsena Narnia-sarjan lisäksi. Oi, ollappa taas lapsi!
Marsvin: Munkkilan villaa on hyvä neuloa. Kädet tykkää! Luulen, ettei Viisikot tai Salaisuus-sarja olisi A:lle liian jänniä. Itse ahmin mm. Viisikoita aikoinaan, mutta en ole varma kestänkö aikuisena lukea niitä :-)
Matka oli vallan onnistunut, ihana! Olimme sopuisasti ja kaikilla meillä oli kevättä rinnassa. Aurinkoisella ja lämpimällä säällä oli myös vaikutusta asiaan. Sovittiin, että mennään toistekin joskus kesemmällä ja ollaan jopa muutama päivä perillä.
Miina Möttönen: Kultainen kompassi kävi mielessä itselläkin ja itseasiassa tyttö on sitä toivonutkin luettavaksi seuraavaksi. Kiitos muistutuksesta!
-minna-: Kiitos :-)
Nunt: Totta Harry Potterit on synkkiä - ainakin viimeisin kirja oli. Onneksi tyttö voi suodattaa/suodatti kuulemaansa. Kuuntelija suodattaa tekstiä mieleisekseen paremmin kuin lukija. Etukäteen kyllä paljastin kertomatta yksityiskohtia, että lopussa kaikki hyvin. Kiitos Eddings-kirjavinkistä!!!! Laitan korvan taakse.
Jatta: Kiitos myös vinkistä! Hih, lapsena luin paljon, olin aina kirja kiinni nenässä! Siksi toivonkin salaa, että omat mukelot löytävät myös kirjat. Yritän kuitenkin olla liikaa painostamatta :-)
Näin kun aikuisena lukee lapsille ja kun lukee paljon ääneen, toivoo itsekin saavansa lukemastaan jotain irti. Siksi esim. Narnia ja Potterit olivat mielekästä luettavaa....
Odotan innolla, että tyttäreni tulee ikään jolloin voin lukea hänelle tarinoita. Kirjahyllyt notkuu kirjoja odotellen vain oikeaa aikaa.
Kirjaehdotuksena heittäisin Veljeni Leijonamielen sekä Peukaloisen retket, vaikka eivät olekaan sarjoja. Muumit ovat myös mukavaa luettavaa, mikäli niistä sattuu tykkäämään.
Lopuksi haluan vielä mainita, että tämä postaus valostutti todella paljon harmaata päivääni :)
Johku: Kiitos samoin! Jaksat aina kommentoida, ja se ilahduttaa minua :-)
Minäkin ajattelin ehdottaa Universumin tomu-trilogiaa. Luin sen itse vähän aikaa sitten kokonaan ja tykkäsin kovasti ja mietin, että luen ääneen jahka vanhin tyttö vähän vielä kasvaa.
Meidän ekaluokkalainen muuten odottaa tosi paljon, että alkaisin lukemaan Hobittia ja Taru Sormusten herrasta.
Narniaa mekin ollaan luettu, mutta Pottereita ei vielä.
Pottereista tuli mieleen, että J.K. Rowlingilta on tullut kirja Siuntio Silosäkeen tarinat, joko luitte sen?
Kanerva: Aloitimme toissailtana Kultaista Kompassin eli trilogian ensimmäisen kirjan. Ja oli alusta heti mukaansa tempaiseva... Tyttö halusi lisää ja lisää. Luen yleensä aina yhden luvun (riippuu pituudesta)
Huomasin kirjakaupassa Siuntio Silosäkeen tarinat eli se luetaan jossain vaiheessa ilman muuta.
Taru Sormusten herrasta on kirjahyllyssä ja leffat myös, mutta kirjaa ei ole vielä luettu yhdessä (itse olen lukenut sen useampaan otteeseen). Leffat katsotaan vasta kun ovat isompia, mutta kirjan voisin kyllä lukea ääneen aiemmin...
Lähetä kommentti