Kuvia kehruukurssilta
Palaan vielä tänään päättyneeseen kehruukurssiin muutamin kuvin. Lisää kuvia löytyy täältä.
Värttinät pöydällä.
Tänään en kehrännyt värttinällä vaan keskityin opettelemaan rukin käyttöä. Se näytti helpolta, mutta sitä se ei ollut. Oli vaikeaa saada jalka polkemaan omaan tahtiin ja kädet auttamaan kuitua kiertymään toiseen tahtiin. Sinnikäs yrittäminen palkitsi. Kolme pientä vyyhtiä lankaa on pestynä kuivumassa. Yksi kerrattu ja kaksi muuta. Ei ne kauniita ole, mutta ne ovat ensimmäiset.
Kokeilin eri kuituja: villaa, silkkiä, laamaa (ehkä se oli laamaa) ja alpakkaa ainakin. Kurssikaverit kehräsivät lisäksi myös koirankarvaa sekä hevosenkarvaa.
Tarvitsen vielä paljon harjoittelua. Minulla olisi mahdollisuus saada rukki lainaan pariksi viikoksi, jotta voisin harjoitella kehräämistä kotona rauhassa. Ja vielä sellainen, jolla voi kehrätä paksuakin lankaa ja yksi erilainen rukki vertailtavaksi lisää. Voinko kieltäytyä tarjouksesta? No en. Kuituja pitäisi hankkia jostain - kunhan tietäisin vain mitä ja mistä.
Käytin tätä Ashfordin rukkia tänään. Olen aina ajatellut, että perintörukki on se ainoa oikea, mutta enää en ole varma. Vanhat rukit ovat todella kauniita, mutta niissä pitäisi olla kaikki osat tallella ja kunnossa. Uusissa tekniikka on kehittynyt ja ne ovat helppoja/varmempia, kai?
Ashfordin rukki (5 kg), joka menee kasaan ja kulkee olalla laukussa.
Kurssikaverilla oli mukanaan oma rukki - oikea kaunotar, jota sain eilen kokeilla. Tykkäsin. Työskentelyasento oli hyvä ja polkeminen onnistui yllättävän hyvin. Herkkä kapistus.
Ooh, oikea kaunotar.
Tutustuimme myös pellavan kehräämiseen. Toisella kurssin vetäjistä oli mukaan vanha rukki, jolla saimme kokeilla pellavan kehräämistä.
Vanha, toimiva rukki. Sarvessa on vettä. Pellavaa kehrätessä kastellaan sormenpäitä.
Ai niin, pellavapöytä on näyttämisen arvoinen. Tosin tästä puuttuu kauniit kudotut pellavatekstiilit, jotka olivat toisaalla. Pöydän toisessa päässä on kauniita kasviväreillä värjättyjä pellavia.
Vielä kuva lattialla makoilevista kuiduista. Mustaa ja valkoista lampaanvillaa sekä kurssikaverin mukanaan tuomaa koirankarvaa. Musta lampaanvilla oli upean väristä ja pehmeää, melko lyhytkarvaista, joka oli haastellista - ainakin minulla - saada langaksi. Kehrätyistä langoistani tulee kuvia joskus myöhemmin.
6 kommenttia:
oi wau :)
ihanaa että jaoit tämän kuvien kera :)
tästähän varsin innostuu.... pitää saada kämppä pian kuntoon niin saa kasata perintörukin ja pääsee selvyyteen mikä siitä uupuu. Onneksi on puutyötaitoisia tuttuja, saa sen osan mikä se onkaan taatusti :)
Oijoi, olen kateudesta vihreä! Järjestäisipä joku vastaavan kurssin tänne Keski-Suomeenkin! Ja mielellään sellainen oikein superhypervasta-alkajakurssi.
Siellähän pilkistää tutun näköinen rukki.
Onpa hyvännäköinen kuva! Tuolla kurssilla oli kyllä mukavaa ja tuo kuvassa oleva rukki pyöri vielä illallakin iloisesti.:)
Akka: Suosittelen kokeilemaan. Pieni varoituksen sana lienee paikallaan, kehrääminen voi viedä mennessään :-D
Villasukka: Ihan sattumalta sain kuulla tästä kurssista eikä kaduta yhtään. Superhypervasta-alkaja olen itsekin. Sain hyvän yleiskuvan mistä kehräämisestä on kyse. Ja oli ihana kokeilla rukilla kehräämistä ja vieläpä erilaisilla rukeilla. Tässä lajissa harjoittelu tekee mestarin - ainakin kohdallani.
Rina: Kurssilla oli todella mukavaa. Kiva porukka ja hyvät vetäjät. Olen tänään pyöritellyt mielessäni kahden päivän oppeja. Kannatti osallistua, ehdottomasti.
Rukkisi on kaunis ja sillä oli hyvä kehrätä! En voinut olla laittamatta kuvaa siitä, niin upea se on :-D
Minulta löytyy tismalleen samanlainen vanha rukki makuuhuoneesta, mutta en ole saanut rohkaistuttua yrittämään kehruuta, kun en ole oikein aiemmin kunnolla kokeillut. Mikä paikka / yhdistys järjesti kurssisi? Haluaisin tosi mielelläni oppia.
Kurssin järjesti Kehrääjien Kilta ry ja kurssi oli Helsingissä. Vetäjänä oli Sari Varilo, joka on mm. kirjoittanut Kehrääjän kirja opuksen. Kursseja on järjestetty ymmärtääkseni kerran vuodessa ja tämä oli jo neljäs kerta.
Lähetä kommentti