27.1.2007

Kehräten ja karstaten

Päivä kehruukurssia on takana. Kehräsin kahdella erilaisella rukilla suomenlampaan villaa sekä tutustuin erilaisiin värttinöihin. Opettelin karstaamaan karstoilla ja karstamyllyllä villaa. Värttinöistä tykästyin eniten Louetin malliin, jossa painava pyörä on yläosassa tikkua. Ensimmäinen kurssipäivä raapaisi vain pintaa, mutta ennen kaikkea kasvatti uteliaisuuttani tutustua tarkemmin kehräämiseen ja kaikkeen mikä siihen liittyy. Huomasin, että kehruuasioissa oppii tekemällä. Kehruukurssi jatkuu huomenna, jolloin kuiduista on vuorossa mm. pellava. Ohjelmassa on myös kertaamista.

Kehrääminen on oma maailmansa. Jotain joka voi viedä mennessään, jos ei ole varuillaan. Sitä huomaa yllättäen lukevansa kiinnostuneena nettisivuja tai blogeja, joissa on kehräämisestä tai googlavansa kuituja, värttinöitä, rukkeja ja rukkien kuvia, nettikauppoja, joissa myydään kehruutarvikkeita. Uusi maailma - kiehtova ja vaarallinen ainakin aikapulasta kärsivälle.

Suomen lampaan villaa
Päivän kehruusaalista

Kehruukurssin aikana oli kotona joku - lankatonttu kai - laittanut levällään olevat neuleet ja neulekirjat koriin.

Lankakori
Langat ja neulekirjat järjestyksessä tai jos ei järjestyksessa niin ainakin yhdessä kasassa.

Olen neulonut Birchia, joka korista kurkkii, jo jonkin matkaa, mutta nyt käyn sisäistä taistelua puranko sen vai en. Jostain luin, että Rowanin Kidsilk Haze purkautuisi kohtuudella. Ehkä syy ei ole malli eli Birch vaan mohair, ehkä se ei ole minun juttuni.

Löysin kyllä Rowan Kidsilk Hazelle ihan kivan keepin ohjeen. Aloitin jo eilen luoda silmukoita.

Toisaalta nämä langat odottavat jo kärsimättömästi vuoroaan tulla neulotuksi.

Yarn
Rowanspun DK:ta sekä vaaleanpunaista Natur uld -lankaa

5 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Kehrääminen on hauskaa! En ole tosi pitkään aikaan kehrännyt mitään mutta vietin pienenä kaikki kesät maalla ja siellä oli rukki. Mulla oli silloin myöskin valkoinen villakoira ja oltiin kuultu äidin kanssa että koiran karvoista voisi tehdä lankaa ja sen pitäisi olla lämpimämpää kuin lampaan. Yksi kokeiluerä taidettiin tehdä, siinä taisi olla lampaan villaa seassa jotta olisi kestävämpää tai jotain. Unohdin koko kokeilun pitkäksi aikaa. Viime vuonna äitini toi mulle pussillisen vanhoja lankojani ja sieltä löytyi myös kerä sitä koirankarvalankaa. Se oli oikeasti liikuttava löytö koska koirani on ollut kuolleena jo melkein 10 vuotta.

anNu kirjoitti...

Liikuttava löyty.

Äitini aina sanoi, että neuleeseen lankojen väliin pitää neuloa ajatuksia. Niin olen tehnyt ja vanhat neuleet muistuttavat aina siitä ajasta kun olen niitä tehnyt. Samaa pätee kehrättyyn lankaan.

Kehruukurssilla oli näytillä liivi, jossa oli käytetty koirankarvaa. On kuulema todella lämmin. Eli todellakin koirankarvaa voi käyttää kehräämisessä.

Anonyymi kirjoitti...

Alkoi oikein sormet syyhytä koneen ääressä noita kuvia katsellessa! Missä kyseinen kurssi järjestettiin?

Anonyymi kirjoitti...

KidSilk Hazesta: Olen kerran yrittänyt purkaa siitä tehtyä huivinalkua tuloksetta, on äärettömän vaikea purkaa ainakin minun mielestäni...

anNu kirjoitti...

JennyF: Kuulin viikonloppuna vinkin eli jos mohairin laittaa pakkaseen purkautuu se helpolla. Jos päädyn purkamaan huivin alun voisin kokeilla pitääkö paikkansa.

Sigrid: Kurssi oli Helsingissä ja järjestäjänä oli Kehrääjien Kilta ry.